Koti on miellyttävä, tyylikäs ja luokseen kutsuva. Seinällä on suuri mustavalkoinen hääkuva. Ikkunoista sisään tulviva valo valloittaa tilan ja asettaa pehmeän valkoisen hehkunsa huoneeseen.  Tunnelma on rauhallinen, maistelen ristrettoani hitaasti. Pia kertoo uskomatonta tarinaansa, jossa ideana on jäljen jättäminen. Puhuessaan hänestä huokuu, suoran ja avoimen olemuksensa välittämänä, aseistariisuvan tarinankertojan hehku.

Vuonna 2014 Pia perusti yrityksensä My 365 days in print* ”Perusidea oli varmistaa, että jos asiat eivät menisi suunnitellusti jäljelle jäisi jälki lapsilleni, joka kertoisi siitä kuka olin ja mitä olen tehnyt. Sitten sain idean: Facebook-postaukset joita kirjoitamme aikajanallemme ovat tärkeitä muistoja koska ne tallentavat tilanteen, tunteen, jotakin joka on tarpeeksi tärkeää tullakseen kirjoitetuksi ja jaetuksi päiväkirjanomaisesti, ikään kuin henkisenä perintönä.” Hänen isoisänsä oli lähetystyötä tekevä lääkäri Kongossa ja Pian seitsenvuotias äiti jäi lähetyssaarnaajien lastenkotiin Ruotsiin, nauttien elämästä monen sisaruksen kanssa ja luoden elinikäisiä muistoja. Vuonna 2013 Pian äiti löysi oman äitinsä päiväkirjat Kongon ajoilta ja luettuaan ne hän alkoi toimittaa niistä kirjaa Pian ja muitten tyttärien luettavaksi. Tämän jälkeen Pialle tuli vahva tunne siitä, että olisi tarve luoda jotakin pysyvämpää seuraaville sukupolville.

Tämä syntyperäinen Pietarsaarelainen on projektinsa suhteen niin intohimoinen, että tuntuu melkein väärältä ohjata keskustelumme koskemaan ruokaa. Yritän kaikesta huolimatta selaillessani Pian luomia tyylikkäitä kirjoja, jotka hän suunnitteli kahdelle tyttärelleen.

”Pitkään ruoka on Suomessa ollut lähinnä energianlähde. Vasta viime aikoina mausta on tullut oleellinen osa ruoanlaittoa. Sosiaalisesta puolesta on myös tullut tärkeä. Ei ole ollut tyypillistä tehdä ruoasta intohimojen kohdetta, ehkä osittain johtuen täkäläisten raaka-aineiden yksinkertaisuudesta. Asuessani Ranskassa opin arvostamaan ruokaan usein liittyvää seremoniaa ja koska olen naimissa miehen kanssa, joka ottaa ruoan tosissaan, olen itsekin oppinut nauttimaan ruoasta paljon enemmän.”

Pia tuo pöytään korin täynnä lämmintä litteää leipää, suoraan grillistä. Tuoksu täyttää huoneen heti. Kattaessaan pöytää hän muistelee heidän tarinaansa hymyillen: ”monen kuukauden etäsuhteen jälkeen Hendrikin kysyi minulta eräänä päivänä mikä on kodin tärkein huone. Tietäen kuinka paljon hän rakastaa ruokaa vastasin epäröimättä keittiön olevan tärkein. Muutaman viikon kuluttua hän muutti Helsinkiin.”

Pian tyyli tehdä ruokaa on vaivaton mutta tyylikäs. Leipä on nyt viilentynyt ja hän viimeistelee sen blinin tapaan, laittamalla sen päälle täyteläistä smetanaa ja kiiltävää kalanmätiä. Vaaleanpunaisen sipulin hienonnettujen palasten tipahdellessa viimeiseksi silaukseksi käsitän, että jäljen jättämiseksi on monta keinoa, joista yksi vahvimmista on herkullisen aterian jakaminen.

---

Resepti:  “Blinityylinen” leipä

Leipä:

• 1/4 pakkaus kuivahiivaa  (n. 12g)
• 2 1/2 dl vettä
• 1/2 teelusikallinen suolaa
• 6 dl jauhoja

Päälle: 

• 200 gr kalanmätiä
• 2 dl smetanaa
• kourallinen punasipulia (tai ruohosipulia)
• Mustapippuria maun mukaan

Vaiheet:

• Lisää hiiva veteen, lisää sitten suola, sekoita jauhojen kanssa, kunnes siitä tulee taikinamaista
• Jätä lepäämään 20 minuutiksi, leivo sitten pieniksi sämpylöiksi ja muovaa litteäksi.
• Kun muoto on saavutettu grillaa tai laita uuniin tai liedelle kunnes siitä tulee läpipaistettuna grillatun näköinen.
• Odota leivän viilenemistä  ja lisää päälliset

Pian vihje: Tämän voi valmistaa grillillä, avotulen päällä tai grillipannua käyttäen liedellä

*1EUR per kirja lahjoitetaan hollantilaiselle säätiölle joka auttaa Burkina Fasolaista kylää rakentamaan koulun, jotta jokainen oppisi lukemaan ja kirjoittamaan. Näin kaikki voivat jakaa oman tarinansa! Mene My 365 days -sivulle saadaksesi lisätietoa.